Ja mihin tämäkin taas johtaa

Unta: ei silmäystäkään. Fiksuja ajatuksia: riippuu siitä mikä lasketaan fiksuksi. Sain joka tapauksessa vihdoinkin tarpeekseni ja nousin ylös, keitin ison kupin lämmintä kaakaota, käärin sätkän ja asettelin kuulokkeet korville. Tällä kertaa Kula Shakerin Drop In The Sea ehti pyöriä ympäri neljä kertaa. Ei läheskään niin monesti kuin useimmat uhmat ajatuksissa.

Pakahdun, riudun, tukahdun ja itken. Vaikka se ei autakaan mitään. En enää tiedä mitä odottaa. Kaikki haluamani on jo tapahtunut. Silloin kun. Tulevaisuus on pelkkää taistelua jonkun ehkän puolesta, enkä osaa päättää mitä silläkin olisi syytä tehdä.

Takaisin ei pääse ja eteenpäin ei jaksa. Elämää koreimmillaan.