Vaapun ylös, tuhahtelen peilikuvalleni.. muistan tietyn biisin ja teen uukkarin. Löydän sen levyn heti. Käärin sätkän, keitän teen ja olenkin taas valmis mihin ikinä.
En oo käyny irlannissa, mutta sielt on käyty meillä
Ja ne musiikkia meille kantoi viskilekkereillä
No enhän toki itse heidän viskiänsä juonut,
mut ilahduin kun meille on ne lahjojansa tuonut
Ja siellä pubin nurkassa ne soitti menninkäiset,
nuo ihmisyyden tietäjät, nuo hengenjättiläiset
Että joo että joo että jotta että joo!
Mä tunsin syvää iloa ja musiikissa elin,
kun joku kaivoi laukustansa uuden soittopelin
Ja huomaamatta kourassain on guinessia pottu,
se oli hieman outoa, mut kyllä siihen tottu
On kavereiden kokoelma vähän kiemurainen,
on toinen kunnon irishman ja toinen juutalainen
Että joo että joo että jotta että joo!
Se musiikki, se saattoi minut sinisyyttä kohti
Ja tuuliselle puuttomalle nummelle se johti
Ja tahtia mä hakkasin ja oluesta kuplin,
ja hetken aikaa keskikaljaluola oli Dublin
Että joo että joo että jotta että joo!
Ne sanoi, että taiteessa on pienen kansan voima,
se on soittoniekan kansakunnan sieluun tatuoima
Ei pärjää pieni kansa paitsi sydämin ja hengin
Ne lauloivat ja aikaan saivat hirvittävän svengin
Lailalailalailalailalailalailalailailalailalailalalalalalalalalailalailalaila....
-Juhani ¨Juice¨ Leskinen
Ja tätä rallatusta on muuten sitten vihellelty vuoronperään isän kanssa niin eilinen kuin tämäkin päivä. Siellä kun ei ole edes radiota, ¨No mut mä voin vihellellä¨, isä sanoi kun valitin liiallista hiljaisuutta.
¨Oliko niin rankka päivä et oot jo nukkuus.. =) ¨, Make kirjoitti viestissään vähän vaille yhdeksän illalla. ¨Jep¨, vastaan. Polvet sohjona kahdeksan tunnin konttaamisesta (päällystin koko päivän lattiaa suojapapereilla ja maalarinteipillä tulevaa maalaus urakkaa varten) raahauduin vielä lähikauppaan ja kun tuttu myyjä tuli juttelemaan vierelle, tajusin seisovani yhä edelleen saman hyllyn edessä valmiskeitto kädessäni.
Tänä aamuna oli kroppa kokonaisuudessaan ehtinyt heräämään, muistuttaakseen kivuilla mitä omituisimmissa paikoissa. Ja jottei hakattu olo olisi tuntunut liian laimealta, eilisiltana alkaneet menkat on vielä turvottaneet vartalon huolella päästä varpaisiin. Ei se mitään.
Uusien, virkeiden oivallusten ja toivon aika ei ole kaikonnut sekään mihinkään. Sitä on päässyt elämään tulevaisuuttaan jo nyt, niin aluillaan kun matka vasta onkin. Omituisia, omituisia, omituisia aikoja!
- Vaiks itte sanonki, ni nää mun teippaukset (listojen päällä ja ovien pielissä, peitteenä maalausta varten) on ihan vitun siistejä ja hyvin tehty!
- Nii-i, sähän voisit alkaa remppaus hommiin.
- Joo, ja erikoistuu teippaukseen! Must vois tulla sen lajin spesialisti!
- Firman nimi ois Laurax. Ja kun muut laittaa ilmotuksiinsa, et ¨viidentoista vuoden kokemuksella¨, sä voisit ylpeillä ¨viidentoista minuutin kokemuksella¨.
Isä on joskus aika pirun kivaa seuraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti