Se kevät ois kyllä voinu tulla jo

*Friends*

Kevätsiivouskin on tehty ja lunta sataa, dämeeet! No mutta, hyvää kannattaa odottaa. 

   

Kirja on olemassa, sain sen heti käteeni, siinä ei montaa minuuttia nokka tuhissut (aivan kuten isä uskottelikin: ¨Kuinkahan kauan siin menee ennen ku mä saan sen sit siält painosta..¨ ¨No voi siin ehkä minuutti mennä..¨). Lopputulos ei ole sellainen kuin suunnittelin (kannet ja kaik), olin niin kärsimätön, enkä osannut avata suutani kun olisi pitänyt. Simppeli ulkoasu on kuitenkin ihan ok, se on siisti ja yksissä kansissa, se on olemassa, mikä on pääasia. Hoitsunikin sitä pyöritteli käsissään ja pläräili, myönsi ettei tajunnut miten suuri homma siinä onkaan ollut, ei ennen kuin nyt, kun näkee sen nivaskan käsissään. 

   Nyt se on lainassa Apollolla, odotin kyllä jotain riehakkaampaa vastaanottoa kun ojensin sen hänelle, letkajenkkaa ympäri kuppilan, mutta menkööt.

Apollo, Taru ja Ria näkivät toisensa, nastaa! :D Mukava yllätys Anttilassa, ¨Mä tiesin et mä kuulin sun äänen,¨ Taru sanoo selkäni takaa.  Ja: ¨Sä oot aina liikentees Apollon kans!¨ Kuinkas muuten.. Sosiaalinen elämäni on niin päätä huimaavaa.. ;)

Uusien elämänasenteiden käyttöönotto jatkuu.. Jatketaa harjotuksii!

   

Päivän ilme

Flunssasta on toivuttu, mitä nyt nauru on edelleen tavallistakin räkäisempää.. Kokiksesta pääsin eroon kuin ilmaitteeksi, kiitos sairasteluni, ja tupakkakin saa luvan jäädä. Enpä olisi vielä joitain viikkoja sitten ihan heti uskonut sanovani jotain moista. Laura ilman röökiä kädessään?! Uskottava kai se on itsekin pikkuhiljaa.

Perjantaina oli äiti kyläilemässä ja Muusa kiehnaili tämän vierellä kuin olisivat päivittäin tekemisissä, vierastamisesta ei tietoakaan, paitsi kun äiti alkoi pukea toppatakkiaan päälle: kahisevat ja suhisevat vaatteet ON pelottavia! *Huih*    

   Ja kissa alkaa kuulemma muistuttaa ulkonäöltään emäntäänsä.. Niin niin, Muusa on yhtä siro ja pieni kuin minäkin ;)

 Ja eilen.. sain kirjani valmiiksi, huomenna vien sen painoon!

The Boss

Työntekoani on seuraamassa virallinen valvoja..

... ja kritiikki on välillä armotonta.

Tästä on taas hiukan aikaa

(Varsin Jack Nicholsonmainen ilme, kuin suoraan Hohdosta.) 

   Niin, niin, niin, joo mä tiedän että tää on jo vanha juttu. Mutta kirja on upouusi ;) Ja se on minun! Ja on melkein jo luettu. Ja se on helmi, tietenkin, kuinkas muutenkaan. 

   18-vuotias Julie menettää perheensä lento-onnettomuudessa, sinne menee isä, äiti ja veli, CRASH! Juliekin tahtoo kuolla, muttei onnistu siinä millään. Loppu on kuitenkin onnellinen, siinä ymmäryksessä minä ainakin vielä elän. Kahtoo nyte.

Sattui niin että unohdin tarkistaa (miten yllättävää) lääkevarastoni ennen kuin oli liian myöhäistä: Kas, ne on loppu. Eikä sunnuntaisin tunnetusti kykene tekemään mitään asian eteen. No mutta, se nyt tarkoitti vain sitä ettei uni tullut millään ilveellä silmään.

   Tein pienen päätöksen. Unohdan sen lääkkeen. Annan olla. Koska ainakaan millään kovin painavin todistein siitä ei ole ollut sen kummempaa hyötyä. JOS olen muistanut ottaa sen ajoissa ennen nukkumaan menoa, ja JOS olen vieläpä mennyt nukkumaan silloin kun tunnen lääkkeen väsyttävän vaikutuksen, olen nukkunut. Unen laadusta en voi mennä takuuseen, mitä lääke tekee tai ei tee, mutta ei se kyllä mitenkään sävähdyttävissä määrin ole unen määrään/rytmin pysymiseen vaikuttanut, mikä siis oli se pointti.

   Ja nyt tahdon olla ilman sitä. Ainakin toistaiseksi. 

   Olen niin kyllästynyt tähän. Vastaan ja puolesta, puolesta ja vastaan, onko tämä hyvä idea, vai eikö se ehkä sittenkään ole, onko tästä pilleristä jotain hyötyä vai päinvastoin pelkkää haittaa, kumpaa enemmän, hyötyä vai haittaa? Voi vittu. Pelkään että kaikenmaailman mömmöt ovat jo tehneet vahinkoa niin rakkaille aivoilleni, mitä jos? Eihän sitä koskaan tiedä, mistä helvetistä sitä voi tietää, etenkin kun kaikki on niin yksilöllistä. Helvetinmoista pelleilyä koko juttu. Taas toisaalta.. Vittu! Mikä johtuu mistäkin ja mitä minä tarvitsen tai en tarvitse, minunko se pitää tietää?! Ei helvetti.

   Ja efexorista nyt ainakin tahdon eroon, todella! Siihen liittyy kamalia muistoja ja se on paska lääke! Siitä on pakko vieroittautua, etenkin, koska lääkäri ystävällisesti kertoi vasta monen vuoden käyttöni jälkeen, että efexori yksinään saattaa nimenomaan aiheuttaa jonkinsorttista maniaa ja/tai edellistäkin hurjempia mielialanvaihteluita. Kiitti. 

   Tänään se alkoi, otin vain puolikkaan annoksen, aion tehdä niin viikon, ja seuraavalla viikolla vain joka toinen päivä sama puolikas annos. Toiset on lopettaneet sen ihan menestyksellä seinään (lääkärin määräyksestä), mutta koska minä en kestä niitä ¨sähköiskuja¨ ja huimauksia, joita vieroitus aiheuttaa heti ensimmäisen vuorokauden aikana, päätin yrittää harhauttaa aivojani. Ainakin toistaiseksi olen saanut olla rauhassa, nou pahoinvointeja (ja sitäkin, kirjaimellisesti, se muuten aiheuttaa helposti). Ah mitä myrkkyä..

Jep, kirja on, uskaltaisinko sanoa, valmista kamaa. Kunhan saan sitä vielä näpertää aikani, sellaista hienosäätöä. Olen törmännyt, ehkä ensimmäistä kertaa ikinä, kunnianhimoon, se kasvaa aina vaan. Ja nyt ainakaan en ole aikeissa lopettaa kirjoittamista, ehei, päinvastoin tahdon uhrata sille aina enemmän aikaa, tahdon löytää itsestäni vielä paljon uutta, oppia ties mitä, elää tätä maailmaa kirjoittamisen kautta, itsensä kanssa kilpaileminen on kiehtovaa- totaalisen uusi löytö sekin. 

   Uuden teoksen aihe on jo olemassa. En malta odottaa. 

   ¨Voin olla yön, en enempää

   Sä tarvit isän kädestä

   Nyt pyyhi kyyneleet ja ryystä räät:

   et kuollut vielä tänäänkään

   Kukaties huomenillalla

   saatat kelluu uima-altaassa

   kasvot alaspäin ja kohmeessa

   lennät kädet auki kohti helvettii¨

     --Kauko Röyhkä