skip to main | skip to sidebar

Lauran

sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Talven Extreme lajit

Kun poljen fillarilla äidin luo, kysyn itseltäni miksi. Tällä pakkasella, etenkin tällä kelillä. Lähden liikenteeseen, koska hedelmäpussini ovat loppu, äidillä niitä on läjäpäin. Tyhjiä hedelmäpusseja, joita minä tarvitsen. Hedelmäpussit ovat tärkeitä, ne ovat syy lähteä liikkumaan fillarilla ja rukoilemaan koko matkan ajaksi ¨Enhän minä kaadu, enhän.¨ Mitäpä en tekisi sen eteen, että saan kerättyä kissani jätökset kätevästi pieneen pussiin; kuten sanoin, hedelmäpussit ovat tärkeitä! 
   No, minähän en kaatunut, en ollut edes lähellä kaatua. Mutta jotain rotia. 
   Tai sitten ei.

Tässäkö kaikki?
   
   ...Tässä kaikki. 
Näpytellyt LauraSofia klo 21:41

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Uudempi teksti Vanhempi viesti Etusivu
Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Tärkei sivui

  • Sari
  • Kirppu
  • Isoveikka
  • R.E.M.

Uteliaat sielut


Blogiarkisto

  • ▼  2009 (24)
    • ►  marraskuuta (5)
    • ►  lokakuuta (2)
    • ►  huhtikuuta (1)
    • ►  maaliskuuta (4)
    • ▼  helmikuuta (11)
      • Näin se homma toimii!
      • Kuka täällä käy?!
      • Näin se homma hoituu
      • Kolmas päivä toden sanoo
      • Oman elämänsä orja
      • Uusi ihana raapimispuu!
      • Ne ovat vihdoin täällä...
      • Mut kumpi mää sit oon...
      • *Haukotus*
      • Missä sinä olet, nukkumatti?
      • Talven Extreme lajit
    • ►  tammikuuta (1)