Missä sinä olet, nukkumatti?

Taaskaan ei tule uni. Rahaa tulee vasta torstaina. Kirjoittaminen vaatisi jonkun, joka saisi luotua tekstiä. Miksei kukaan ole keksinyt nauhuria, joka tallentaa ajatuksia. Ulkona on kammottavan kylmä. Luojan kiitos kevät on tulossa. Mutta Ylen sivuille ei ole vieläkään ilmaantunut enempää juttua tämän vuoden MM-lätkä kisoista. Olen liian koukussa siihen kirottuun naamakirjaan. Jirkan kanssa olisi kyllä mukava nähdä. Pyykit, en saanut pestyksi niitä vielä eilenkään. Mäntysuopaa on liian vähän, täytyy muistaa ostaa. Ja se Loen Supernaiivi. Hitto kun en käynyt Sammakossa. Onneksi sentään radiosta tulee ohjelmaa. Miten joku voi elää ilman musiikkia? Taas tulee aivan käsittämättömän hieno biisi. Kenen tämä on? Mikä tämän nimi on? We were young, we were free...  Jos olisi enemmän pokkaa, menisin johonkin levykauppaan ja laulaa hoilottelisin tätä myyjälle, ¨Hei tiiäksä tän biisin?¨ Voi kun olisi rahaa ostaa levyjä. Levyjä, levyjä, levyjä. Valikoimani on hirvittävän suppea. Eikä ihme, artisteja ja bändejä on avaruuteen asti. Ja taas! Mikä biisi! Huh. Miten joku voi olla tykkäämättä vanhoista biiseistä? Onneksi sentään joillain on hyvä maku. Kuten minulla ja isällä; me ei voida sietää ihmisiä, jotka eivät voi sietää Juicea, siihen tulokseen me joskus tultiin. No joo, onhan niitä poikkeuksiakin. 

   Miksen voi saada unta silloin kun pitäisi nukkua. Järjetöntä touhua. Ja silti olen liian väsynyt tekemään mitään. Mitä jos joudun pian psykoosiin. Jos valvon taas seuraavaan iltaan asti, enkä vielä silloinkaan saa nukuttua yöllä, niin että valvon taas ja... Liika valvominen voi johtaa psykoosiin. Mutta liika nukkuminen ei ole hyvästä sekään. Mitä jos en saa vuorokausirytmiäni enää kuntoon laisinkaan. Voiko niin tapahtua. Ei kai. Voi helvetti, ajattele jotain muuta.

   Miten on mahdollista etten saa asioita muuttumaan, vaikka kuinka yritän. Etten edes muista mitä piti tehdä, mitä muistaa ja mitä unohtaa kun nousen unien jälkeen sängystä. Olen kuin valmiiksi ohjelmoitu robootti aina ja joka hetki kun olen yksin. Hätkähdän vasta kun kommunikoin jonkun kanssa kasvotusten. Ja kun jään oman onneni nojaan, alan taas hitaasti mutta varmasti, usein täysin huomaamatta valumaan takaisin sinne mistä olin päässyt hetkeksi pois. 

   Unen olisi parasta alkaa jo tulla. En halua nukkua koko maanantaita hukkaan.